

Vuorissaarna - podcast
Juha Vuorisen hengellisen terävä kynä piirtää kerran viikossa kuunneltavan Vuorissaarna-kolumnin. Perjantait ovat siis toivon lisäksi täynnä suurikokoisen ajattelijan sanaa, joiden takana on kuitenkin aina itämaisen filosofian kaksi tärkeintä elementtiä. Huumori ja rakkaus. Ja juurikin tässä järjestyksessä. #Vuorissaarna

Muumin muuvit
Oliko pappa Vuorisen Aurinkorannikon vuokraisäntä talokaupoillaan tullut ostaneeksi iberialaista sikaa säkissä?

Fuengirolasta kajahtaa
Taas mennään putki tulipunaisena ja vaihdetaan vauhdissa melkein sukupuoltakin

Älä lunta nää
Rakkaan kulkurimme matka oli tyssätä Jari-myrskyn metkuihin, sanailee Juha "Pappa" Vuorinen Vuorissaarnassaan tällä kertaa.

Elämä on yhtä eläimellistä juhlaa
Tällä kertaa lillutaan koira kainalossa puoleenväliin Eurooppaa.

Sain haistaa omaa lääkettäni
En löytänyt kasvihuoneelta haiskahtaneesta kopistamme ilmastointilaitetta, joten kilautin respaan, josta sain kylmänviileän vihjeen: kurkista television alla olevaan kaappiin.

Sillä punasipuli
Ja voi taivaan vallat millaista syntiä olinkaan mennyt tekemään, sillä minun olisi pitänyt mainita tyttärelleni, ettei hänen harmaantuvan pappansa pötsi kestä raakaa sipulia.”

Johan nyt on juustomarkkinat
Kolmanteen päivämatkakohteeseen päästäksemme meidän ei tarvitsisi ylittää minkään maan rajaa, vaan porhaltaisimme kolmisen tuntia kohti Pohjois-Hollannin provinssissa järjestettäviä maailmankuuluja Alkmaarin juustomarkkinoita.

Et itkeä saa Andalusia
Tämänkertainen soppa oli läikähtää syliini, kun ryhdyin etsimään jäljellä oleviksi ulkomaankomennuspäivikseni vuokrakärryä.

Taivaanmerkkejä tulkitsemassa
Viime syksynä huomasin mystisen maltalaisen déjà-vu-ilmiön alkaneen täällä Espanjassa, kun jokainen ennen niin mutkattomasti rullannut asia alkoi saada eteensä negatiivisen merkin.

Sukupuuni rasvaisin oksa
Mielikuvitusta mylläävistä tarinoista ammentavana minua jäi vieläkin enemmän mietityttämään Kaarlen faijan, frankkien kuninkaan, nimi Pipin Pieni.

Kieli kansainvälisessä poskessa
Marokkolaisen mielestä ongelma olikin lopulta se, ettei fidžiläinen ollut jostain syystä oppinut lausumaan oman kotimaansa nimeä oikein.

Srilankalaiset lavatanssit
Missään ei näkynyt yhtään mitään, mutta kuului sitäkin enemmän. Norsujen töräyttelyä, apinoiden kirkumista ja monia muita perusespanjalaiselle ventovieraita luonnon ääniä.

Ei ole koiraa kirjaviin karvoihin katsomista
Varsinainen yllätys oli sitten neitojen molottama kieli, joka paljasti, että yhteys Suomi-neitoon olikin 1 343 kilometrin pituinen, ja vielä tuolloin suljettu.

Venäläistä rulettia Andalusiassa
Kaupan osapuolet olivat olleet kuin suoraan mustasta komediasta. Myyjänä oli Britannian kansalainen, joka oli ollut kansakuntansa brexit-sekoilusta saakka valtavissa ongelmissa yrittäessään myydä muhkeaa kiinteistöään.

Jesús tulee ja menee omia polkujaan
Huomasin yhtenään törmääväni Jeesukseen. En mihinkään pitkin Välimeren pintaa sauvakävelevään ihmemieheen vaan tuiki tavallisiin ukkoihin, jotka esittelivät itsensä Jeesuksina tai kuten täkäläiset sanovat, hesuksina.