Jakso 7: 400 kepposta eli voiko klassikoista olla pitämättä

Francois Truffautin omaelämäkerrallinen esikoiselokuva 400 kepposta (1959) on ranskalaisen uuden aallon avainteos. Se on rakastettu ja kaunis kapinallisen lapsuuden kuvaus. Elokuvan nuori sankari käy auktoriteetteja vastaan ja jää lopulta yksin. Katsoja ohjataan samaistumaaan Antoine Doineliin, joka on eräänlainen ohjaajan alter ego. Mutta miltä tuntuu katsoa 60 vuotta myöhemmin elokuvaa, joka syntyi haastamaan Isien elokuvaa (le cinéma de papa), mutta josta on monella tapaa tullut tämän ajan Isien elokuvaa?